Wetterhoffin työkoulu aloitti toimintansa maaliskuussa vuonna 1885. Ensimmäisenä vuonna aloitti kahdeksan oppilasta. Koulussa opetettiin aluksi liinavaatteiden ompelua, neulomista, virkkaustöitä, olkitöitä, puunveistoa ja geometristä piirustusta.
Koulu toimi aluksi Hämeenlinnan rouvaseuran omistaman lastenkodin salissa.
Syksyllä 1888 koulu siirtyi Fredrika Wetterhoffin tilavaan kotiin. Opettajista vain ompelunopettajalle maksettiin palkkaa, 25 penniä tunnilta. Muusta opetuksesta huolehtivat koulun perustajat ilman palkkaa.
Kesällä 1886 otettiin työkoulun ohjelmaan kankaan kudonta. Kudonnan opetuksesta tuli vähitellen koulun tärkein oppiaine. Työkoulun ensimmäisinä kudonnan opetusvuosina kangaspuissa kudottiin kansanomaisia malleja, joita oppilaat ja piirustuksenopettaja itse suunnittelivat.
Kudonnan opettajien koulutus käynnistyi vuonna 1890. Saksalainen kutojamestari Carl Neu palkattiin opettajakokelaiden kouluttajaksi vuonna 1891. Fredrika muutti vuonna 1887 Helsinkiin, mutta huolehti edelleen koulun taloudesta ja pistäytyi tuon tuostakin Hämeenlinnassa.
Pian Fredrika Wetterhoffin työkoulun antamaa opetusta tunnettiin ja arvostettiin koko maassa, Pohjoismaissa ja Venäjälläkin. Koulun näyttelyt olivat menestyksellisiä. Lappeenrannan kotiteollisuusnäyttelyssä 1891 Fredrika esiteltiin keisari Aleksanteri III:lle. Keisari kysyi, mikä oli saanut Fredrikan perustamaan koulunsa.
– Isänmaallisuus, Teidän Majesteettinne, Fredrika vastasi.
Keskustelu Venäjän keisarin kanssa päättyi siihen.
Hyvin alkuun päässyttä koulutoimintaa haittasi tilanahtaus. Vuonna 1890 koulu sai vuokratilat nykyiseltä paikaltaan lähellä Vanajaveden rantaa. Fredrika osti 1893 koululle vuokratun talon omakseen.
Talo korjattiin työkoululle sopivaksi: yläkertaan tehtiin avarat kutomosalit, johtajattaren asunto sekä oppilasasuntoja. Alakertaan valmistuivat luentosali, oppilashuoneita, värjäystilat, puusepänverstas ja myymälä.
Vuoden 1929 uusien hallintomääräyksien mukaan oppilaitoksilta edellytettiin valtionavun saamiseksi omaa johtokuntaa. Täten oppilaitos sai oman johtokuntansa ja oppilaitoksen sekä säätiön tilejä ryhdyttiin pitämään erillisinä.
Koulutalo ja irtaimisto kuuluivat jatkossa säätiölle ja vastuu opetuksesta ja toiminnasta jäi oppilaitokselle. Säätiö oli kuitenkin edelleen oppilaitosta ylläpitävä organisaatio.
Koulutoiminta ja liiketoiminta myymälässä, värjäämössä ja ammattikutomossa erotettiin kirjanpidollisesti toisistaan 1950-luvulla. Oppilaitos siirtyi virallisesti valtiolle vuonna 1976.
Työkoulun perustaja Fredrika Wetterhoff oli oman aikakautensa naisena poikkeuksellisen valistunut ja rohkea oman tien kulkija. Hän totesi itse olevansa luonteeltaan kiivas ja teräväsanainen. Oppilailleen hänen kerrotaan olleen ankara ja vaativa, mutta sydämellinen kasvattaja.